Järkevin asia mitä koko eilisiltana ja oikeastaan koko vaalivuotena tuli kuultua oli se mitä Erkki Tuomioja totesi ollessaan YLE:n vaaliseurannassa Alexander Stubbin kanssa. Hän sanoi ettei ole seurannut ainuttakaan vaalitenttiä televisiosta 20 vuoteen. Aika kova.  

Tarkemmin kun ajattelin ja vertailin niin nehän ne (vaalitentit) suurinta hypetystä ja sitä kuuluisaa populismia ovatkin. Juuri sopivasti vaalien alla järjestetään mittavia tilaisuuksia joissa toimittajat kyselevät suurimmalta osin samoja kysymyksiä ja poliitikot koittavat niihin vastailla mahdollisimman myötäilevästi ja statustansa menettämättä. 

Huvittuneena tulee myös huomioitua erilaisten viestintä -ja toimittajatahojen kytkökset/puolueellisuudet. Joidenkin näiden poliittista suuntautumista voisi melkeinpä verrata Iltalehden HIFK-maniaan joka osaa kyllä kaivaa mitä turhempia asioita ja pitää HIFK:a julkisuudessa (Esim. HIFK-lippu liehuu Espoon ja Helsingin rajalla! Missä on uutisointi vaikkapa Espoon parhaimman talonmiehen Blues-alushousuista?) 

Populismi. Yllättävän kapeakatseinen sana jota käytetään turhan usein vain leiman lyömiseen jonkun/jonkin päälle. Huomaamaton vastapaino populismille on tietysti uutishakuisuus jossa kaivetaan vaikka mitä esille jostakin asiasta/henkilöstä. Onhan se todella tärkeää kuulla mitä Timo Soinin isä ajattelee poikansa ideologiasta ja miten se eroaa hänen omastaan tai kuinka Matti Vanhanen vielä rahasotkuissa ryvettyneenä ja hyshys-meiningillä ulos heitettynä kommentoi Libyan operaatioon osallistumisesta. Tästä saisi vaikka kuinka monta esimerkkiä vaan  tylsistyneisyys saattaisi iskeä äkkiarvaamatta. 

Pisteet Tuomiojalle.